ja kun se tulee miks ei aika voi laahaa
miks sitä ei voi saada enempää
ja miks sen tajuu vast kun sen menettää"
" mut pelasti muinoin enkeli, ei taivaast vaan täält maan päällisest helvetist
toisin ku kuvis sil oli tumma tukka, tavallisten joukos tää kummallisten kukka.
ei ollu valkosta kaapuu, eikä siipii seläs. sädekehä, kuosin takii ei muistikuvaa enää.
mut muisto siit, et muisti, sehän riittää.
tyyni ku hylätty puisto ja mieli kiittää
pikku piru mesoaa ja huutaa, palvon maata enkelin alla nyt enkä mä haluu mitään muuta.
osa hajoo, jos en saa olla sunkaa, ajautuu niinku ajatus sust jonku muun kans..."
"Kultani mun sua tuun rakastamaan aina
Niin kauan ku oon elossa niin kauan et oon vainaa
Rakkaani mun ei meitä kuolema ees erota
Ikuisesti yhdessä ei kuolema ees pelota"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti